Punainen ja miljoona vihreää

Misiones on aina ollut mieltäkutkuttava provinssi. En tiedä, onko siitä kirjoitettu harvinaisen paljon, vai onko vain sattumaa että olen lukenut sinne sijoittuvia kirjoja. Argentiinan kirjallisuus on aina ollut hyvin painottunutta pääkaupunkiin ja sitä ympäröivään pampaan. 1900-luvun alussa Misionesissa asunut Horacio Quiroga oli ensimmäinen, josta tuli arvostettu kirjailija kirjoittamalla johonkin toiseen provinssiin kuin Buenos Airesiin sijoittuvaa kirjallisuutta ja Misiones piirtyi kirjallisuuden kartalle.

Lisäksi Misiones on se paikka, johon suomalaiset perustivat siirtokunnan 1900-luvun alussa ja epäonnistuivat surkeasti, kun havaitsivat, että viidakossa ruoka ei putoillutkaan suoraan puusta suuhun, vaan elämä oli vaikeaa. Olavi Paavolainen matkusti 1930-luvulla Misionesiin vieraillakseen Colonia Finlandesassa ja kirjoitti matkastaan kirjan, jonka nuoruudenpäivinäni luin. Nykyään suomalaisten siirtokunnasta ei ilmeisesti ole enää mitään jäljellä, joten sinne emme matkustaneet.

Näiden ja lisäksi esimerkiksi Rodolfo Walshin 60-luvulla tekemien matkakertomusten perusteella oletin, että Misionesissa olisi hedelmätön punainen maa, viidakko, vaarallisia villieläimiä ja hirveän köyhiä ihmisiä, joista toiset puhuvat guaraní-kieltä ja joillakuilla saattaa olla suomalainen sukunimi. Näiden asioiden lisäksi provinssissa sijaitsee Argentiinan kuuluisin turistinähtävyys, Iguazún vesiputoukset.

350px-Argentina.svg

Matka alkoi 18 tunnin bussimatkan jälkeen subtrooppisessa myrskyssä, jonka keskellä kohtasin Santa Festä saapuneen Elman.

Iguazú on Argentiinan kuuluisimpia turistinähtävyyksiä, mikä oli helppo huomata. Kuten kaikki paikasta kirjoitetut blogit aina muistavat mainita, luonnon rauha oli kaukana ja välillä tuli melkein huvipuistomainen olo. Putouksille mentiin pienellä iloisesti tuuttailevalla junalla ja joka paikassa oli niin paljon ihmisiä, että jouduimme seisomaan pitkän aikaa odottamassa, että pääsimme aidan viereen katsomaan näkymiä. Odottaminen kuitenkin kannatti.

Ensimmäisenä päivänä menimme katsomaan putouksia Brasiliasta käsin:

PB259823 (2)
Puistossa kerrottiin, että putoukset olivat ennen kirkkaat, mutta sademetsien hakkuu aiheuttaa sen, että maa lähtee liikkeelle ja putoaa veteen ja siksi vedestä on tullut punaruskeaa

Ja toisena päivänä Argentiinan puolelta:

PB269871 (2)

PB269905 (2)

PB269932 (2)

PB269938 (2)

PB260043 (2)

PB260005 (2)

PB260019 (2)

PB260027 (2)

PB260041 (2)

PB269961 (2)

PB260049 (2)

Valitettavasti emme yrityksistämme huolimatta nähneet apinaa emmekä jaguaaria.

Puerto Iguazú:

DSC_0962
Puerto Iguazún kylässä oli kohta, josta näkee kolmen maan rajan. Vasemmalla Paraguay, oikealla Brasilia, jalkojen alla Argentiina

Putousten jälkeen jatkoimme matkaa rauhallisemmille maille San Ignacioon, joka oli muinaisen jesuiittayhdyskunnan ympärille rakentunut punateinen kylä.

PB270094 (2)
San Ignacion ulkopuolella oleva uimaranta, johon meitä kehotettiin menemään, mutta jossa olikin rakennusoperaatio käynnissä. Vastarannalla näkyy Paraguay

PB270121 (2)

PB270182 (2)

Kaupungin keskellä oli jesuiittarauniot, joita oli alettu kaivaa viidakon alta esiin 1940-luvulla, kun huomattiin että ne saattaisivat houkutella turisteja. Jesuiitoista opimme matkan aikana, että he tulivat Amerikkaan 1600-luvun alussa kristillistämään alkuperäiskansoja. Vasta monta päivää matkailtuamme välähdyksenomaisesti havaitsimme, että koko provinssin nimi tosiaan on lähetystyömäisesti Misiones.

Jesuiitat opettivat guaraní-ihmisiä, käännyttivät heitä kristinuskoon ja rakensivat siirtokuntia, jotka muodostuivat heistä itsestään ja heidän opettamistaan alkuperäisasukkaista. Toisin kuin muut lähetystöntekijät, he kunnioittivat paikallisten omia tapoja, opettelivat heidän kielensä ja tekivät esimerkiksi sanakirjoja. Lisäksi he puolustivat guaraníeita espanjalaisilta ja portugalilaisilta kolonialisteilta, jotka yrittivät ottaa heitä orjiksi. Lopulta Espanjan hallitsijat kyllästyivät siihen, että jesuiitat hallitsivat alueitaan kuin ne olisivat erillisiä valtioita, joissa tekivät mitä halusivat, yleensä Espanjan sotilaita ja hallitsijoita vastaan. Vuonna 1767 kaikki kesuiitat häädettiin pois Espanjan siirtomaista. Guaranít joutuivat orjiksi, monet kuolivat itsenäistymissodissa 1800-luvun alussa ja jesuiittojen rauniot hautautuivat viidakon keskelle.

San Ignacio Miní:

PB270174 (2)

PB270136 (2)

PB270144 (2)

PB270158 (2)

PB270156 (2)
Aidan takana lapset pelasivat jalkapalloa ja vilkuttivat meille

Raunioiden lisäksi San Ignaciossa sijaitsi Horacio Quirogan kotimuseo, joka oli pettymykseksemme kiinni. Hostellissa meitä kehotettiin puikahtamaan tien sulkevan narun ali ja kurkistamaan talon sisälle ikkunoista. Kun rikollisiin toimiin näin suorasanaisesti opastettiin, teimme kuten käsketty oli.

Myöhemmin luimme, ettei talo ollutkaan aito, vaan muutama vuosi sitten rakennettu kopio alkuperäisestä talosta. Ilmeisesti Quiroga ei asuinpaikkakunnallaan ollut erityisen suosittu henkilö ja hänen talonsa oli annettu tuhoutua (joidenkin lähteiden mukaan tarkoituksellisesti tuhottu). Rodolfo Walshin 60-luvun matkakertomuksessa samalta paikalta talo on hylätty ja rapistunut ja kaikki, joita hän yrittää haastatella sanovat, että Quiroga oli pähkähullu kaupunkilainen, joka ei ymmärtänyt mitään köyhien mateviljelijöiden ja muiden Misionesin todellisten asukkaiden elämästä. Yleensä Quirogan novellit kertovat luonnon armoilla elävistä miehistä, joille käy huonosti, kun vaikkapa käärme pistää heitä. Luonto voittaa ihmisen, kuten voitti lopulta kirjailijankin, jonka kaikki viljelysyritykset ja keksinnöt epäonnistuivat. Vaimonsa tehtyä lopulta itsemurhan Quiroga joutui palaamaan lapsineen Buenos Airesiin, mutta ei hyväksynyt tappiotaan, vaan palasi asumaan viidakkoon vielä monta kertaa, yhtä epäonnisin tuloksin.

PB280189 (2)

PB280187 (2)

PB280190 (2)
Quirogan kotitalolta oli näkymät metsän yli joelle asti
PB280201 (2)
Talon takana oli bambumetsä, jonka keskellä sai lukea Quirogan viidakkosatuja

San Ignaciosta jatkoimme matkaa Misionesin pääkaupunkiin Posadasiin, jossa ylitimme Paraná-joen Paraguayhin. Encarnaciónin kaupunki osoittautui paikaksi, johon kaikki argentiinalaiset tulevat ostamaan halpaa tavaraa. Koko kaupunki oli kuin valtava tori. Lisäksi siellä oli ranta, jossa pystyi tiirailemaan Argentiinan puolelle Posadasiin. Kaikkialla kasvoi hedelmäpuita. Toisin kuin Buenos Airesissa, Misionesissa ja Paraguayssa siesta-aika tarkoitti todella siesta-aikaa ja vain kaltaisillemme omituisille turisteille tuli mieleen kävellä kaupungilla 34 asteen lämmössä keskellä keskipäivää.

PB280228 (2)

PB280226 (2)

PB280236 (2)
Kadunvarren puusta oli pudonnut jalkakäytävälle pieni mango

DSC_1127

Seuraavana päivänä lähdimme paikallisbussilla kohti jesuiittaraunioita. Paraguayn rauniot olivat isompia ja paremmin säilyneitä kuin Argentiinan puolen rauniot ja ilmeisesti vielä suurien matkustajalaumojen löytämättömiä, sillä missään ei ollut lisäksemme juuri yhtäkään toista ihmistä.

Jesús de Tavarangüé:

PB290252 (2)
Jesuiittaraunioilla näkyi, kuinka guaraníen taide ja Euroopan barokkitaide sekottuivat

PB290285 (2)

PB290266 (2)

PB290267 (2)

IMG-20171129-WA0011

Santísima Trinidad del Paraná:

PB290317 (2)

PB290307 (3)

PB290315 (2)

PB290301 (2)

Encarnaciónista palasimme jälleen Argentiinan puolelle Posadasiin, joka oli huomattavasti suurempi kaupunki, josta myös pystyi löytämään paraguaylaista ruokaa, toisin kuin Paraguaysta. Posadasissa kävimme muun muassa kahdessa arkeologisessa museossa, joissa olimme ainoat vierailijat ja saimme innostuneilta työntekijöiltä yksityisopastukset, joissa meille kerrottiin seudulla eläneistä alkuperäiskansoista sekä jesuiitoista. Saimme kuulla myös alkuperäiskansojen nykytilanteesta, joka ei ole lainkaan hyvä.

Lisäksi saimme tietää, että oli kansallinen maten päivä, joten menimme rannalle juomaan matea.

DSC_1203
Elma lukee Horacio Quirogaa rajanylitysbussissa
DSC_1208
Posadasisssa patsaatkin juovat matea

PB300352 (2)

Misiones ja Etelä-Paraguay ovat matekasvin kotiseutua.  Jo ammoisina aikoina guaranít joivat matea ja myöhemmin konkistadorit omaksuivat tavan heiltä. Nykyään yerba maten kasvatus on Misionesin tärkeimpiä elinkeinoja muun maatalouden sekä metsäteollisuuden lisäksi. Viimeisenä päivänä matkustimme Apóstoles-nimiseen kaupunkiin, joka on maten pääkaupunki.

Apóstolesissa pääsimme Amanda-merkin maatilalle, jossa meille kerrottiin, että matenkasvatus on iloista puuhaa ja Amanda on maailman paras merkki. Epäilimme hieman museon puolueettomuutta. Kaikki vaikutti erittäin teolliselta, epäekologiselta ja työntekijöiden oloista ei sanottu puolikasta sanaakaan, vaikka meille molemmille oli ennen matkaa kerrottu, että mate-tilojen työntekijät ovat riistettyjä ja elävät suuressa kurjuudessa. Opimme silti, kuinka yerba kasvaa ja päättelimme, että sekin olisi viisaampaa ostaa luomuna.

PC010360 (2)
Elma juo matea matemuseossa

PC010374 (2)

PC010378 (2)
Salakuva matetilan työntekijöistä
PC010382 (2)
Yerba mate kasvaa

Ennakko-odotukset Misionesista pitivät hämmästyttävän hyvin paikkansa. Tiet olivat punaisia, viidakko sihisi ja suhisi, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, koko ajan oli hirvittävän kuuma, kuului guaraníta ja näkyi köyhiä ihmisiä. Paikasta on taidettu kirjoittaa ja kertoa sangen hyvin. Tosin lukemani perusteella olin kenties odottanut jotain vielä villimpää, kurjempaa ja vaarallisempaa. Yksikään villieläin ei hyökännyt kimppuumme, edes hyttysistä ei ollut suuremmin vaivaksi, ja kaupungit olivat yllättävän hyvinvoivan näköisiä ja hienoja. Maaseudulla köyhyys piilee silti edelleen, vaikka viidakko vaikuttaakin hieman kesytetymmältä nyt kuin vuonna 1906, jolloin ensimmäiset suomalaissiirtolaiset saapuivat ja Buenos Airesiin kyllästynyt nuori Horacio Quiroga alkoi rakentaa taloa.

Kannattaa lukea myös Elman matkakertomus, joka löytyy täältä!

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Punainen ja miljoona vihreää

  1. Päivitysilmoitus: Misiones | Kohtaamisia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s