Vaihtoaktiviteetit ja hämmästyttävä kohtaaminen

Opiskella vai eikö opiskella lienee vaihtoelämän ikuinen kysymys.

Osa vaihtareista kertoo, ettei tee ikinä mitään muuta kuin opiskelee saadakseen kurssit hyväksyttyä ilman lopputenttejä ja voidakseen käyttää koko joulukuun matkustamiseen. Toisten elämä on yhtä loputonta milongaa, baarikierrosta, elokuvateatteria, museota ja provinssimatkailua. Satunnaisesti heidän päänsä saattaa pilkahtaa luennollakin.

Muiden kysyessä mitä kuuluu, vastaukseni ovat viime aikoina olleet: maanantaina luin tenttiin ja olin tentissä, tiistaina luin Borgesin omaelämäkerran ja katsoin brasilialaisen elokuvan, keskiviikkona luin artikkeleita brasilialaisista elokuvista, torstaina luin Osvaldo Sorianon kirjaa, perjantaina luin Sorianon loppuun ja aloin lukea Rodolfo Walshia ja niin edelleen. Kirjat vain vaihtuvat joka viikko. Silti olen koko ajan tuhat vuotta jäljessä kaikesta, mitä pitäisi tehdä.

Kaksi kuukautta sitten kaupunkiin tulleet vaihtarit tuntevat kaupungin baarit ja elokuvateatterit paremmin kuin minä ja kysyvät, mitä oikein olen tehnyt kaikki nämä kuukaudet. Hyvä kysymys. En malta jättää mitään lukematta, koska kaikki opiskeltavat asiat ovat niin mielenkiintoisia, mutta sitten tulee aina olo, että vaihdossa ei ehkä kuuluisi kieltäytyä koko ajan kutsuista kaikkialle sen takia, että täytyy nyt lukea nämä 200 artikkelia.

DSC_0061
Modernin taiteen museo

Tällä viikolla yritin sitten muuttaa tapojani ja osallistuin pitkästä aikaa vaihtoaktiviteettiin, joka oli yhteismatka salsatunnille. Salsaretki oli ihmeellinen ja hämmästyttävä, sillä vaikka en oppinutkaan mitään uutta salsasta, tapasin salaperäisen toisen suomalaisen, josta olin kuullut epämääräisiä huhuja, mutta jonka olemassaolosta en ollut koskaan saanut todisteita. Toinen suomalainen oli mukava ja kaiken lisäksi opiskelee Turun yliopistossa. Valtava tämä maailma ja niin edelleen.

Yllättävät kohtaamiset eivät päättyneet siihen, sillä salsatunnilla kuulin yhtäkkiä suomea vierestäni. Ensimmäinen suomalainen puhui toisen löytämänsä suomalaisen kanssa. ”Ootko säkin suomalainen?” kaikki huudahtelivat ihmeissään ja joukon muunmaalaiset vaihtarit nauroivat, että koko Suomi on kokoontunut samaan huoneeseen. Seitsemässä kuukaudessa en ollut koskaan tavannut ketään suomalaista ja nyt samana päivänä kaksi. Ihmeiden aika ei ole ohi. Päätimme perustaa Suomi-kerhon.

Salsatunnilla palautettuani itseni yliopiston ulkopuoliseen elämään jatkoin samaa rataa ja menin viikonlopun aikana vielä taidemuseoon, elokuviin ja vallattuun taloon, jossa kaikki istuivat lattialla ja soittivat kitaraa. En muista, koska olisin viimeksi nähnyt kenenkään istuvan lattialla. Kohta lähden historialliseen museoon opastetulle kierrokselle, jossa kerrotaan naisten asemasta Argentiinan historiassa. Sen jälkeen voikin taas sulavasti palautua kirjojen pariin.

DSC_0064
Modernin taiteen museossa oli taideteos, joka oli kokonainen sali, joka oli lattiasta kattoon hämähäkinverkkoa. Taiteilija oli taiteilijuutensa lisäksi hämähäkkitutkija, joka oli laittanut hämähäkit kutomaan taideteoksen.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s